Persenaama - runo

Opiskelija  riehui oppitunnilla

pyysin  poistumaan.

 jämähti  istumaan omalle paikalleen

                   " Persenaama" ,
       "saatanan Persenaama",
"vitun Persenaama. "

 ei ole erityissopiskelija.

Enkä voi

ymmärrätte, en tietenkään tämän enempää

mutta............................Uni tulee

Älkää huoliko. Vähän jaloviinaa, pullonsuusta vaatii,

mutta  kyllä tulee,

takaan sen.

Hempeilyä

Kuvassa minä hempeilen  Jeppe - koiran kanssa  joskus  kesällä  - 56,  tai  - 57. Myöhemmin minulle näytettiin  se paikka,  johon Jeppe haudattiin. Jeppe  oli jo vanha koira ja kuvassakin vähän  väsynyt,   ehkä kyllästynytkin. Muistan, että hän oli erityisen kiltti. En minä muuten olisi  uskaltanut mennä  kaulailemaan ja silittämään.

Ja minä muistan tuon kuvan ottamisen tilanteen. Se tilanne saa minut  hempeäksi

Minä muistan  tämän seuraavankin kuvan oikein hyvin. Tämäkin kuva saa minut hempeäksi. Olin  mukana joukossa, jossa oli paljon kauniita ja nuoria ihmisiä arkea ja tylsyyttä paossa.

Seuraava kuva on samoilta rannoilta. Myös tämän viimeisen kuvan minä tulen muistamaan  elämäni loppuun asti. Tämä viimeinen kuva  kuitenkin eroaa kahdesta  ensimmäisestä siinä, että minä en ole ollut paikalla, enkä ole ollut  mukana tapahtumissa. Tämä viimeinen kuva ei päästä minua rauhaan. Tämä kuva tulee  viitoittamaan Euroopan tien  seuraaviksi  vuosiksi. Kolmatta maailmansotaa ei tullutkaan. Tuli paljon pahempaa.

Sadan kravatin mies

Nuorena miehenä tunsin  vanhemman herrasmiehen, jolla oli 100 erilaista  solmiota. Sitä pidettiin  minun nuoruudessani suurena lukuna ja pienenä ihmeenä, sillä tavalliset maaseudun miehet tulivat toimeen kolmella kravatilla.

Yksi oli musta.

 Lukija ymmärtää, mihin tilaisuuksiin sitä käytettiin. Toinen oli sinisensävyinen ja siinä oli  vinoraitoja. Kolmas oli sitten se anopin antama, jota ei koskaan  laitettu kaulaan.

Kaikissa kolmessa  solmiossa solmiosolmu säilytettiin  solmiossa varmuuden vuoksi eikä uuden  solmun tekemiselle nähty mitään funktiota.

Sadan  kravatin mies  käytti kravattia aina. Hänellä oli toimistossa  työsolmio, kotona  kotisolmio ja  lenkkeilemässä  ollessaan hänellä oli joku liikuntasolmio kaulassaan. Metsästyksessä hän käytti aiheeseen liittyviä solmioita. Hänen mielestään solmion sopiva kireys  esti hien  valumisen kaulalla alaspäin. Metsässä liikkuessaan ihminen hikoilee helposti, sehän on selvä.

Solmiomies ei koskaan käyttänyt solmiota saunassa

Pienellä paikkakunnalla  solmiomies oli se  nivel Uudenkaupungin  kuuluisan hoitolaitoksen ja  terveen ihmisen välillä, jota niveltä mielessään taivuttamalla saattoi miettiä omaa mielenterveyttään , omia koodistojaan ja   kykyään kaikissa tilanteissa  sopeutua  omine mielitekoineen yhteiskunnan rattaisiin.

Minä ostin  kolme viikkoa sitten  elämäni ensimmäisen rusetin. Pelkäsin, että se leimaa minut  "propellimieheksi" ja aiheuttaa  suurta hämmennystä. Vielä mitä !

 Kyseinen laite osoittautui mukavaksi ja  komeaksi  asusteeksi, joka ei  jokaiseen soppalautaseen yrittänyt uida ja jonka mitoitus asennusvaiheessa  on paljon helpompaa,  kuin  perinteisen solmion. Rusettivaihtoehdot ovat myös helpompia.

Olen siis nykyään yhden rusetin mies, joka  himoitsee  toista sellaista  ja joka saattaa ehkä näyttää fakiiri Kronblomilta, mutta joka ehdottomasti tulee toimeen  alle 10:llä rusetilla. Yksi on kuitenkin aivan liian vähän.

Keltainen kausi

Kirjoittajan kasvattama Bernstein Rose  pääsi  eilen  kauniin naisen hiuksiin  somistamaan hänen hääasuaan. Ruusunkasvatusurani sai siis loistelijaan alkutaipaleen Puutarhassa  on silti edelleen keltaista väriä yllinkyllin

Punertavankeltaista  oli myös sisällä residenssissä. Kauan odotettu IPA  valmistui viimein tarjoilukuntoon. Siitä annettiin   ylistäviä lausuntoja ja  panimomestarin  taitoja hämmästeltiin.

Keltainen kausi jatkuneen huomenna, sillä toinen aste  ja  opetustoimi tarjovat taas tilaisuuksia , joiden  ilmapiiri ja muoto ovat  keltaisen nesteen  tyyppisiä. Huomenna ei kuitenkaan  ole kyse mistään juotavasta asiasta.

Kun kysymys on kaikkien  lukijoiden huulilla , vastataan nyt, ennen kuin kukaan ehtii kommenttiosiossa  sitä kysymään: Kyseisen IPA juoman  tehoainepitoisuus on 6,53 % . 

Maltaana käytin suomalaista  sahtimallasta, Se vastaa  ihan hyvää Pale Ale --mallasta ja sitä saa 20  kilon  säkissä edulliseen hintaan esim. Parkanon K-marketista ja muualtakin Pohjois-Satakunnasta vaivatta.

Katkerohumalina olen käyttänyt Magnumia,  Cellentialia ja Citraa. Aromihumalana käytin  pelkkää Citraa . Mäskäys tapahtui 68 asteen lämmössä kiertoilmauunissa, Mäskäysaika oli 90 minuuttia. Vierre  keitettiin takapihan verannalla. Keittoaika oli 60 minuuttia. 

Vierteen hiivauksen tein American West-Coast tyyppisellä BRY-97 kuivahiivalla. Pullokäymisen jälkisokerina käytin  tavallista kidesokeria. Lisäysmäärä oli 7g /  litra. 

Ja niin tässä sitten kävi, että  kun vain hyvää yritettiin, niin priimaa tässä taas tahtoi pukata. Se on tämmöisen pienyrittäjän ikiaikainen ongelma täällä Keski-Suomessa. 

Toinen ongelma on se, että   meillä asuava naisihminen  ihmettelee ja kauhistelee sitä uutteruutta, jolla kehitän itselleni uusia harrastuksia. Olen vakuutellut hänelle, että sellainen pitää elämän pirteänä ja mielen virkeänä. Tälläkin hetkellä seikkailen jo  virtuaalimaailmassa ja etsin itselleni kuumeisesti uutta harrastusta.  Harrastuksen elinkaari tahtoo olla vain noin 3 -7 vuotta. Siksi  toimeliaalla miehellä täytyy olla kunnollinen harrastus- mix, jotta kun edellisistä joku  hobby alkaa osoittaa hiipumisen merkkejä, seuraavat voi heittää kehiin lennosta..

Nyt syksyllä on pakko luopua ruusuista ja golfista. Luulen, että pyhitän talven IPA:lle  ja HAM :ille

Viivaa on saatu ja silmissä sihisee...!

Tänään heitin englannin tunnilta  kolme autoasentaja-opiskelijaa käytävälle. Kaksi lähti suosiolla, mutta kolmannen kanssa oli vähän ongelmia. Iholle ei sentään menty. Taistelimme verbaalisella tasolla.

Neljännellä oli puukko kourassa  koko tunnin. Oli vähän orpo olo auttaa  kilttiä ja  puhumatonta opiskelijaa ja neuvoa hänelle  mitä kieltä puhutaan Saksassa ja mitä kieltä Itävallassa. Puukon  haltija yritti nakerrella  pulpetin reunaa. Ajattelin, että tappiot ovat siinä hommassa pienemmät kuin että jos hän ryhtyisi minun maksaani kaivelemaan.

Ajattelin, että illalla minä vielä tarvitsen surkeasti maksaani, koska Olutseuran golf-mestaruuskilpailu alkaa työajan jälkeen ja  kilpailun  tiimellyksessä ehkä maksani pääsee taas töihin.

Opettajatoverini ruokapöydässä olivat niin täynnä OAJ- jargonin ja VAHERVA-EKOLA - kasvatusfilosofiaa, etteivät osanneet kanssani keskustella asiasta. Huomasin, että minut henkisesti tuomittiin vähintään siksi, että  sain heidät  epämääräiseen valoon ryhtymällä toimenpiteisiin.

No, toisin kuin  paria opettajatoveriani, minua ei ole uhattu koskaan tappaa. Nämä opettajatoverinikin ovat edelleen hengissä. Toinen on eläkkeellä ja toinen muuten vain  hengissä. Minäkin tunnen  oikein eläväni. Juuri  työtoverille sanoin, että jos olisin saanut opettaa ammattikorkeakoulu-nuorisoa  eläkkeelle asti, käsitykseni elämästä ja ihmisluonnosta olisi jäänyt huomattavan kapeaksi. Nyt minulle on avautunut burleski ja rietas  paheidenvaltatie. Nyt minä en enää joudu tyytymään lällärielämään. Viimeiset työvuodet voin nauttia täysillä siitä ajatuksesta, että kulman takana odottaa kaurismäkeläinen tosielämä,  joka toivon mukaan  käsittelee minua  yhtä helläkätisesti kuin  roska-autonkuljettaja  Nikanderia.

Voin vakuuttaa lukijalle sen, että viina on kesyä huumetta toisen asteen  rinnalla. Jotain  tällaista on varmaan kokaiini.

No niin. Olen viivani saanut.  Päässä suhisee. Mieli kiehuu. Nyt baanalle. Hyvä ammatti. Elämä on helppoo, kun sen oikein oivaltaa !!!!

Tänään taas

Tänään olisi muistettava kohdella opiskelijoita asianmukaisesti ja kärsivällisesti. Mitä se sitten  tarkoittaakin. Ja toisaalta, päinvastoin .

Nykyinen rahoitusmalli tosin aiheuttaa sen, että  asiakas on kuningas ja aina oikeassa. Hänen häätämisensä oppilaitoksen nurkista  pois on kannattamatonta ja  tyhmää taloudellisesti. Asiakkaasta on pidettävä kiinni  viimeiseen asti.

Jos tavallisen  kauppaliikkeen asiakas varastaa  liikkeen  hyllystä  tavaraa ja yrittää maksamatta ulos, paikalle kutsutaan vartija ja poliisi. Asiakas  käy läpi rikosprosessin ja hänet passitetaan  liikkeen ulkopuolelle.

Kun oppilaitoksessa asiakas rikkoo normeja, häneltä  otetaan  "  pöllityt hyödykkeet " pois, ohjataan uudestaan   kaupan portille ja pyydetään, että hän aloittaisi  asiointikierroksensa uudelleen, paremmalla menestyksellä. Kauppias jää kassojen  luo odottamaan, asiakasta ja  koettaa jälleen löytää " pöllityt tavarat" eli  rikotut normit. Ja taas alusta.

 Yhteiskunta  tosin maksaa kauppiaalle määrätyn  summan vuodessa siitä, että kauppias  pitää tätä  showta  yllä. Puuttuu vain se, että  muut kauppiaan maksaisivat  siitä kauppiaalle, että asiakas pysyy tämän määrätyn kauppiaan  huostassa, eikä laajenna reviiriään. Sellainen käänteinen  suojeluraha  tuottaisi nopeasti  mielenkiintoisia  dystopia-näköaloja.

Mutta asiaan.....

Olen  huhtikuusta asti kerännyt  asiakkaiden jälkeensä jättämiä  energiajuoma - tölkkejä. Olen sijoittanut palautuspantti-rahat  tuottavasti amerikkalaiseen  terveysalan rahastoon. Neljässä kuukaudessa rahastoon on kertynyt summa, jolla   saattaisi  ostaa katsastetun käytetyn auton.


Lopulta  kyse on siis tässäkin pelissä  lose / win  tilanteesta, jossa  on mahdollisuus tehdä rationaalisia  ja itseään hyödyttäviä ratkaisuja. Opetukseen ja oppimiseen ne eivät kuitenkaan  välttämättä liity mitenkään

Ps. 

Lada Samaran olisi  saanut 150 eurolla, mutta siihen olisi  pitänyt vaihtaa vesipumppu ( 25 e) , joten ajattelin , että tämä ranskalaispoikien  tekemä viritys olisi  parempi hankinta.  Tällä autolla on ajoaikaa  melkein vuosi  jäljellä ja liikkeelle pääse ilman  remonttia. Joudun siis laittamaan   24 euroa  omistani, tai odottamaan  vielä  pari viikkoa, kunnes nuoriso on kitannut  125 tölkkiä mölybatteryä.

Liikehdintää

Opiskelijat ovat hermostuneita ja liikehtivät. Mellakkapoliisia ei ole vielä tarvittu. Olemme säästyneet myös  Heinolan kirjaston kohtalolta. Vartiointiliike on  huolehtinut  opinahjon turvallisuudesta vain öisillä partiointireissuilla. Päivisin toistaiseksi kaikki on ollut rauhallista.

Ylihuomenna alkaa kuitenkin sorsastus.

Silloin  kolmasosa  opiskelijoista  sairastuu kesäflunssaan ja  hakeutuu klo 12  parantelemaan itseään kaislikon reunaan. Minä odottelen täällä oppilaitoksella sydän syrjällään, palaavatko kaikki ehjinä siitä sodasta takaisin

Kaikkea mahdollista  tietenkin ammutaan. Kuvassa on räkättirastas. Sen  joutumista  uhrin asemaan ei sure oikeastaan kukaan, mutta kun   tulevassa sodassa  menee paljon muitakin lajeja. Varsinkin iltalennolla.

Olen yhden opiskelijanuorukaisen käynyt sorsastuksen  vuoksi  saattamaan haudan lepoon. Laskin työkaverin kanssa  oppilaitoksen seppeleen nuoren miehen haudalle. Poikansa menettänyt äiti itki  haudan partaalla ja yritti  käsittää  elämän tarkoitusta.

No, polkupyöräily Helsingissä  on monin verroin sorsastusta vaarallisempaa. Siinä leikissä voi menettää polkupyöränsä bussin alle, saada  tummaihoiselta kuskilta turpaansa ja  pahimmassa tapauksessa päästä hengestään. Pääkaupunkilainen  sorsastus on monin verroin turvallisempaa  siihen  verrattuna..

Täällä maalla on  kaikkein turvallisinta. Pitää vain muistaa kaksi asiaa. Älä sorsasta ja älä pyöräile. Silloin kaikki sujuu upeasti. Täällä kolmanneksi  vaaranpaikaksi  voi Heinolan tapaan  muodostua kirjasto, mutta siitäkin  pelastuu sillä, että ei lue  mitään kirjoja. Autuasta on ja rauhallista. Ei rasita mieltä   kirjailijoiden uhmakkaat tekstit, eivätkä paikallisliikenteen bussit. Ei narsku hampaissa  eltaantunut    vesilinnun  liha. Ei  vaivaa päänuppia  elämykset ja intohimo.

On ihanaa  juoda keskiolutta  omalla terassilla. Sorsat lentävät, ihmiset liikkuvat, älyköt lukevat.

Vain minä olen turvassa.


Ps..

.Kirjoitus on tosi huono. Oikein sikahuono. Olen kuitenkin juuri  tuossa mielentilassa nyt, joten  vassokuu,  kun vahvempia sanoja ei viitsi  kirjoittaa ja nimeltä  ketään osoitella. Huono päivä siis aluillaan

Ps 2. 

 Kirjoittaja omistaa metsästyskortin, aseita  ja niihin  hallussapitoluvat. Kirjoittaja  harrastaa  metsästystä omaksi ilokseen, harvakseltaan....Eläimen  kirjoittaja on viimeksi ampunut noin  10 vuotta sitten.

Kaivuuhommissa

Oltiin tyttärenpojan ( 2 v) kanssa vähän  kaivuuhommissa. Kone ei uponnut  ja keli oli hyvä.  Vähän kokeiltiin hantaakeja ja sitten  kun  aikamme  oli pyöritty paikallamme, ryhdyimme kaivamaan

Kuvassa itse mestari.

Kuoppaa syntyi  niin reippaasti, että  meiltä kahdelta mieheltä ja koneelta  meni melkoinen  tovi, ennen kuin saimme  paikat taas tasaiseksi. Nuorenmiehen  ammatinvalinta taisi ratketa saman tien.

Urakan  päälle söimme  isot lautaset kanakeitoa ja sitten me  otimme kunnon ruokaperäiset sohvalla. Ammattimiesten hommat on kovia. Uni tuli meille molemmille vaivatta ja nopeasti.

Eikä tähän blogiin tarvinnut kirjoitella ja ruikutella  mitään  hiertymiä, kun teimme  kunnon työta ja söimme ja nukuimme. Kirjoitettiin  kaivamisesta, maailman  kovimmasta hommasta. Asiatekstiä. 

Unien jälkeen  kertaillaan vähän  kokemusta ja demonstroidaan  sisällä pienemmällä kaivurilla. Lopuksi mennään  nuorenmiehen kanssa illalla saunaan ja puhutaan vielä sielläkin leveitä ja miesmäisiä juttuja.

Hieno lauantai tästä tuli !

Pisteet

Tänään jokainen tentistä poistunut  nuorimies toivotti minulle  hyvää viikonloppua. Se ei ole normaalia. Minua  pelottaa ja tunnen nahoissani, että jotain kauhistuttavaa on  tulossa.

Tai...... jos sittenkin.....

Niin... nyt on 14 .8.  Sorsastus alkaa 20.08. Siis ensi viikon  torstaina. Odotettavissa  on  viljalti loma-anomuksia ja  poissaolo-pyyteitä ensi viikolla, heti maanantaina. Tietenkin hyvä käytös ja kohtelias  toivotus jää opettajan mieleen. Tietenkin olen  vielä alkuviikosta kuin sulaa vahaa  tuommoisen  jälkeen. Luokassa on 21   nuortamiestä. Hyvää viikonloppua toivotti 21  nuortamiestä. Aseenkantolupa  on vain  kolmella... hmmm...

Tässä  voi olla jotain muutakin takana. On oltava kaiken aikaa varuillaan. Jotain on nyt ilmassa.......

Tämä ei ole normaalia. Perjantai näyttää sujuvan puoli-uhkaavasti. En millään osaa nauttia tuosta hivelevästä  tunteesta, joka syntyi  nuortenmiesten kohteliaisuudesta. Olen  luutunut ja  jämähtänyt vanha pieru. Silti toivon salaa, että olen väärässä.

Hieno aamu joka tapauksessa

Siunausta

Työnantaja on siunannut minua  runsaasti. Luentoja ( 16 -vuotiaille karjumista) on runsain mitoin tarjolla. Jalassani on luupiikki, aivoissani naula ja   psyykkeessäni  kuollut nahkiainen. Ääneni on mennyt, äänioikeus jäljellä.

Olen  suoraa sanoen  finaalissa, vaikka viikko on vasta aluillaan.

Ne vanhemmat, jotka ovat jättäneet kasvatusvastuunsa yläasteen ja minun  hartioille, voisivat samantien   hankkia  jälkikasvulleen Perussuomalaisten jäsenkirjan. En koe olevani velvoitettu ohjaamaan  heitä  sinne, sillä se  ei ole  moraalini mukaista.

Jalan luupiikki tuskin enää  muuttuu  rauhattomammaksi, jos töitten jälkeen lähden  pätkimään valkoista palloa mailalla. Uskon  lyöntien  tänään olevan pitkiä ja  rajuja. Regressio, projisointi ja  simulointi ovat aina minulta onnistuneet, kunhan pääsen rauhaan ja pois ihmisten silmistä.

 Toisaalta, mustikassa käynti toisi unohduksen sievemmin ja rauhallisemmin. Siitä saattaisi seurata jopa yhteisöllistä hyminää ja arvonantoa. Huomenna saapuvat kyläilemään  moneksi päiväksi vaarin omat mustikkasuut, kaksi  tyttärenpoikaa. Sitä varten on verenpaine saatava jotenkin laskettua siedettäväksi.

 Kolme tuntia  kahdeksasta  jäljellä. Lähden  otsanahkaa rypistäen kohti klo 16:ta

Olen ollut touhukkaana

Eilen aloitin opetuksen. Ensimmäiset kolme kaveria lensivät pellolle noin 15 minuutin  kuluttua oppitunnin alusta. Minua nimitettiin " Prinsessaksi" ja tie miksi.

No, minä  varoitin  nuoria miehiä kolme kertaa ja  sitten neljännellä tuli noutaja. Sanoin, että tänään voi tulla aamulla klo 8  koettamaan taas, miltä tuntuu  pulpetissa istuminen. Mutta tänään ei enää jaeta varoituksia.

Ne lukijoista, jotka tuntevat minut  lähemmin, tietävät, että  erityisen prinsessamainen minä en ole. Enemmänkin  päinvastoin. Olen semmoinen  kirveellä veistetty, karhea, satakuntalainen ja tietenkin, jos  se lasketaan  tähän mukaan prinsessamaiseksi, niin olen  vähän  loukkaantuvaa sorttia. Ja muitakin  siihen liittyviä satakuntalaisia  piirteitä minussa  on.

Tänään siis  mitellään taas  voimia. Lukujärjestysohjelman käyttäjänä olen ollut kaukaa viisas tässä asiassa. Tämä kurssi näille sälleille kestää 15 tuntia. Se alkoi eilen ja  päättyy maanantaina. Viikon päästä perjantaina on tentti. Se siitä. Sille porukalle ei sitten muuta ole tänä syksynä minun kohdalleni tulossa.

Sattumalta aivan, todettakoon tässä nyt, tuore 16 pullon satsi  IPA- olutta valmistuu  maistelukuntoon ensi perjantaina. Mittasin eilen ominaispainon ja  sain  tehoaineprosentiksi 6,53. Magnum ja Citra- humalat olivat  tehneet työnsä kiitettävästi. Tuoksu ja maku tuntuivat  purevilta. Se puuha ja harrastus antaa  minulle myös  välitöntä ja selvää palautetta. Ero edelliseen esimerkkiin on kuitenkin se,  että tässä harrastuksessa lopputulokseen voi jossain määrin itse vaikuttaa

. Ensimmäisessä   tapauksessa peli on jo menetetty

Bernstein Rose

Tilasin uuden  akun LUMIA -luuriin. Tänään  nimittäin istuin  5 tuntia kestävässä kokouksessa ja huomasin, että   puhelimen akku ei enää kestä  sen pituista  mobiili- surfailua kiinnostavilla sivustoilla. Ongelmaksi  muodostui kuitenkin akku-projektissa se, että kolme vuotta vanhaan nokialaiseen  ei enää löydy hyllystä  akkua, vaan akku on tilattava jostain huisin nevadasta.

On siis rauhoituttava ja odotettava. Keskiviikkona saapuvat  opinahjoon meidän herramme muurahaiset. Koko päivän  otsalla on helmeillyt kylmä hiki. On aloitettava jälleen kasvatustyö ja  sosiaalistaminen. Päivän kokouksessa  saimme hyviä välineitä siihen työhön. Ne ovat hyviä, mutta auttamattoman tehottomia.

Kotona menin takapihalle ja puhuin  kauniille juutalaiselleni. Bernstein Rose  oli nimittäin avannut  ensimmäisen kukkansa. Avautumassa olevia  nuppuja  on kaikkiaan  vielä 13  tässä samassa juurakossa.  Saan viivähtää hänen tuoksussaan ja väriloistossaan vielä pitkään.

Tällä tavalla  teen tuosta ulkomaaneläväisestä ja  hänen tuoksustaan itselleni dominoivan maailman ja samalla peitän  sillä maailmalla murrosikäisten  karjunnan, elämän tuskan ja  testosteroni -lemun.

Keskiviikkona  jälleen on todettava  tuttuun tapaan klasissen kielen sanoin :

Ora et labora