Lepäävä silta

Lepäävä silta

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kiertonopeus



Paavola meni käytävään ja mietti, kenelle voisi ilmoittaa postista. Ihmiset olivat kokouksissa ja kaupungilla ja seminaareissa. Ovia oli paljon kiinni. Osa oli vielä lomilla. Hän käveli pitkin käytävää ja toivoi, että ei joutuisi jakamaan asiaa kenenkään yhdentekevän kanssa. Hän halusi tämän jakaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa.

Hän ei löytänyt ketään koko käytävältä. Huoneet olivat lukossa, ihmiset menossa, lappuja oviin liimattuina. Post it. Hän oli yksin töissä tänään. Kaikilla muilla oli säästettyjä vapaita ja muita juttuja.

Paavola tunsi voimattomuutta ja yksinäisyyttä. Hän meni huoneeseensa ja katsoi postin mukana tullutta lappua. Hän oli nyt saanut viimein omansa Niemistöltä. Hän oli jo hetken toivonut, että sitä ei tulisi, mutta toisaalta hän oli onnellinen, että se oli myös hänelle lähetetty. Häntä pidettiin nyt vertaisena, eikä kukaan voisi ajatella, että hänet on säästetty tältä jutulta jonkun syyn vuoksi. Olen turvassa toisten kanssa samassa veneessä.

Paavola katsoi lappua.

-      Suuri kanahaukka lentää viimeisenä päivänä tämän kanatarhan päällä ja iskee sieltä taivaasta niskaamme. Autuas se, joka silloin omistaa kirkkaan ja kimmeltävän, sinertävästä lasista tehdyn tyhjän viinapullon. Sillä voi saalistajan karkottaa. Ripustakaa siis huoneittenne nurkkaan kiiltävät ja kimmeltävät cd – levyt taikka viinapullot. Autuas se, joka säästyy ja tämän uskoo.

Muiden lapuissa oli puhuttu myös tuhosta, mutta kanahaukasta ei kukaan ollut maininnut mitään. Mäkisen lapussa oli varoitettu monistuskoneessa asuvasta Baabelin portosta, joka  luikertelee sieltä Mäkisen kimppuun ylitöiden  synkkinä hetkinä ja vie Mäkisen lapsilta isän. Moni sanoi, että Mäkinen oli sen jälkeen ollut ylitöissä entistä useammin.

Niemistöä oli käsketty lääkäriin jo viime viikolla. Se oli kieltäytynyt sinne menosta ja sanonut olevansa ihan terve. Käytävällä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sen syöpä oli nyt uusinut ja että etäpesäkkeet olivat nousseet aivoihin asti.

Häntä ahdisti tyhjä käytävä ja Niemistön huoneen ovi. Hän pelkäsi ovea ja sitä, että se avautuu.  Hän ei ymmärtänyt, mitä hän olisi sanonut Niemistölle, jos se olisi äkkiä tullut ulos huoneestaan ja kävellyt Paavolan huoneen ovelle ja jäänyt siihen nojamaan.

Hän ajatteli, että hänen silmänsä alkaisivat vaeltelemaan pitkin nojaavaa miestä ja tutkimaan löytyisikö taudista ulkoisia merkkejä. Hänen katseensa juuttuisi Niemistön käteen ja siinä olevaan märkivään haavaan ja haistaisi miehen ympärillä leijuvan kuoleman hajun. Pitäisi naurahtaa ja avata ikkuna jollakin tekosyyllä.

Töistä ei tullut mitään. Paavola ajatteli Niemistön nyt lopulta sitten kuolevan. Ruumis kylmenee, se viedään kylmään kellariin ja sitten sieltä hautaan. Haudassa syöpä ei enää etene.  Joku kerää mustaan jätesäkkiin Niemistön tavarat työpöydän laatikoista. Pikkujouluissa jo humalaisessa sketsissä kirjoitetaan lappusia esimiehistä.

Paavola ajatteli, että toisen kerroksen varastossa on suuri pahvilaatikko, josta ne kusipäät tekevät tietenkin monistuskoneen. Laskentapuolen Asikainen laitetaan pukeutumaan naiseksi ja sieltä laatikosta se sitten työntelee lappuja ja kirjoituksia pienestä raosta, kunnes viimeiseksi tunkee itsensä ulos sieltä niin, että sen vaimon minihame nousee korviin asti ja sukkanauhat paukkuvat, kun ne jäävät kiinni pakkauslaatikon kömpelösti leikattuihin reunoihin. Asikaisella on musta peruukki joka myöhemmin yöllä saksitaan lyhyeksi, kun Asikaiseen on tullut syöpä ja solumyrkyt vieneet hiukset.

Hän otti pöydältä tyhjän paperin eteensä. Varpushaukka tuli paperille ja söi varpusen. Paavola ajatteli, että semmoinen kirjoitus tarkoittaa pahaa ihottumaa, ei sen pahempaa. Paavola vaihtoi kynää ja laittoi varpushaukan iskemään pihaoravan kimppuun. Sekään ei tuntunut Paavolasta vielä miltään. Hän vaihtoi varpushaukan tilalle merimetson. Hän kirjoitti sen paperille, jotta ei hukkaisi eläintä, sillä hän huomasi merimetson viehättävän häntä enemmän kuin Niemistön kanahaukan.

Hän käänsi paperin ja laittoi merimetsojen armadan lentämään pitkin kauppakadun jokiväylää. Hän kirjoitti paperille niiden valkoisen ulostuksen ja sen, miten se valui pitkin yhtiön liikemerkin pintaa ja putosi siitä pääoven eteen jalkakäytävälle.


Hän ihmetteli kaikkia asioita, jotka hänen päässään pyörivät. Hän mietti pääoman kiertonopeuden kaavaa ja toivoi, että se olisi palauttanut hänen ajatuksensa tähän aamuun ja tähän huoneeseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti