Paavola meni
käytävään ja mietti, kenelle voisi ilmoittaa postista. Ihmiset olivat
kokouksissa ja kaupungilla ja seminaareissa. Ovia oli paljon kiinni. Osa oli
vielä lomilla. Hän käveli pitkin käytävää ja toivoi, että ei joutuisi jakamaan asiaa
kenenkään yhdentekevän kanssa. Hän halusi tämän jakaa jonkun tärkeän ihmisen
kanssa.
Hän ei löytänyt
ketään koko käytävältä. Huoneet olivat lukossa, ihmiset menossa, lappuja oviin
liimattuina. Post it. Hän oli yksin töissä tänään. Kaikilla muilla oli
säästettyjä vapaita ja muita juttuja.
Paavola tunsi
voimattomuutta ja yksinäisyyttä. Hän meni huoneeseensa ja katsoi postin mukana
tullutta lappua. Hän oli nyt saanut viimein omansa Niemistöltä. Hän oli jo
hetken toivonut, että sitä ei tulisi, mutta toisaalta hän oli onnellinen, että
se oli myös hänelle lähetetty. Häntä pidettiin nyt vertaisena, eikä kukaan
voisi ajatella, että hänet on säästetty tältä jutulta jonkun syyn vuoksi. Olen
turvassa toisten kanssa samassa veneessä.
Paavola katsoi
lappua.
- Suuri
kanahaukka lentää viimeisenä päivänä tämän kanatarhan päällä ja iskee sieltä
taivaasta niskaamme. Autuas se, joka silloin omistaa kirkkaan ja kimmeltävän,
sinertävästä lasista tehdyn tyhjän viinapullon. Sillä voi saalistajan
karkottaa. Ripustakaa siis huoneittenne nurkkaan kiiltävät ja kimmeltävät cd –
levyt taikka viinapullot. Autuas se, joka säästyy ja tämän uskoo.
Muiden lapuissa
oli puhuttu myös tuhosta, mutta kanahaukasta ei kukaan ollut maininnut mitään.
Mäkisen lapussa oli varoitettu monistuskoneessa asuvasta Baabelin portosta,
joka luikertelee sieltä Mäkisen kimppuun
ylitöiden synkkinä hetkinä ja vie
Mäkisen lapsilta isän. Moni sanoi, että Mäkinen oli sen jälkeen ollut ylitöissä
entistä useammin.
Niemistöä oli
käsketty lääkäriin jo viime viikolla. Se oli kieltäytynyt sinne menosta ja
sanonut olevansa ihan terve. Käytävällä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sen
syöpä oli nyt uusinut ja että etäpesäkkeet olivat nousseet aivoihin asti.
Häntä ahdisti tyhjä
käytävä ja Niemistön huoneen ovi. Hän pelkäsi ovea ja sitä, että se
avautuu. Hän ei ymmärtänyt, mitä hän
olisi sanonut Niemistölle, jos se olisi äkkiä tullut ulos huoneestaan ja
kävellyt Paavolan huoneen ovelle ja jäänyt siihen nojamaan.
Hän ajatteli,
että hänen silmänsä alkaisivat vaeltelemaan pitkin nojaavaa miestä ja tutkimaan
löytyisikö taudista ulkoisia merkkejä. Hänen katseensa juuttuisi Niemistön
käteen ja siinä olevaan märkivään haavaan ja haistaisi miehen ympärillä
leijuvan kuoleman hajun. Pitäisi naurahtaa ja avata ikkuna jollakin tekosyyllä.
Töistä ei tullut
mitään. Paavola ajatteli Niemistön nyt lopulta sitten kuolevan. Ruumis
kylmenee, se viedään kylmään kellariin ja sitten sieltä hautaan. Haudassa syöpä
ei enää etene. Joku kerää mustaan
jätesäkkiin Niemistön tavarat työpöydän laatikoista. Pikkujouluissa jo
humalaisessa sketsissä kirjoitetaan lappusia esimiehistä.
Paavola
ajatteli, että toisen kerroksen varastossa on suuri pahvilaatikko, josta ne
kusipäät tekevät tietenkin monistuskoneen. Laskentapuolen Asikainen laitetaan
pukeutumaan naiseksi ja sieltä laatikosta se sitten työntelee lappuja ja
kirjoituksia pienestä raosta, kunnes viimeiseksi tunkee itsensä ulos sieltä
niin, että sen vaimon minihame nousee korviin asti ja sukkanauhat paukkuvat,
kun ne jäävät kiinni pakkauslaatikon kömpelösti leikattuihin reunoihin.
Asikaisella on musta peruukki joka myöhemmin yöllä saksitaan lyhyeksi, kun
Asikaiseen on tullut syöpä ja solumyrkyt vieneet hiukset.
Hän otti
pöydältä tyhjän paperin eteensä. Varpushaukka tuli paperille ja söi varpusen.
Paavola ajatteli, että semmoinen kirjoitus tarkoittaa pahaa ihottumaa, ei sen
pahempaa. Paavola vaihtoi kynää ja laittoi varpushaukan iskemään pihaoravan
kimppuun. Sekään ei tuntunut Paavolasta vielä miltään. Hän vaihtoi varpushaukan
tilalle merimetson. Hän kirjoitti sen paperille, jotta ei hukkaisi eläintä,
sillä hän huomasi merimetson viehättävän häntä enemmän kuin Niemistön
kanahaukan.
Hän käänsi
paperin ja laittoi merimetsojen armadan lentämään pitkin kauppakadun jokiväylää.
Hän kirjoitti paperille niiden valkoisen ulostuksen ja sen, miten se valui
pitkin yhtiön liikemerkin pintaa ja putosi siitä pääoven eteen jalkakäytävälle.
Hän ihmetteli
kaikkia asioita, jotka hänen päässään pyörivät. Hän mietti pääoman
kiertonopeuden kaavaa ja toivoi, että se olisi palauttanut hänen ajatuksensa
tähän aamuun ja tähän huoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti