Odotin luokan rauhoittuvan. Hälinää oli vielä
liikaa, enkä halunnut pudottaa lauseitani hukkaan, enkä halunnut menettää
ilmeitä. Murrosikäiset tuoksuivat
pesemättömiltä alusvaatteilta ja hätäisesti poltetuilta tupakoilta
-
Tänään pidämme älykkyystestin
Luokka hiljeni. Minä kiinnostin nyt niitä hetken.
Ymmärsin, että ellen pidä varaani, ne
räpiköi pakoon kuin sorsapoikue.
- Pidämme testin ja mittaamme teidän älyänne.
Näin, että niiden ajattelussa äly oli älyttömyyden vastakohta. Näin, että jotkut riehujat muuttuivat epävarmoiksi. Älykkäät näyttivät varmoilta.
- Pidämme testin ja mittaamme teidän älyänne.
Näin, että niiden ajattelussa äly oli älyttömyyden vastakohta. Näin, että jotkut riehujat muuttuivat epävarmoiksi. Älykkäät näyttivät varmoilta.
-
Näytän nyt mallin. Katsokaa tänne taululle. Tässä on ensin kolme esimerkkiä ja sitten on tyhjä
ruutu, johon pitää merkitä joku annetuista kuudesta vaihtoehdoista. Kännyköitä saa
käyttää, voitte ihan vapaasti surffailla niin paljon kuin jaksatte.
Ensimmäiset
olivat menettämässä mielenkiintoaan. Ajattelin, että tällä kertaa annan
asian olla ja teen testin aivan kuin kaikki sujuisi hienosti ja upeasti. Kävimme lisää
esimerkkejä läpi. Aika moni tuntui
ymmärtävän testin rakenteen. Katsoin kelloa
-
Minä jaan paperit ylösalaisin. Kun annan
luvat, saatte kääntää ne ja
aloittaa. Tehtäviin on aikaa 10 minuuttia.
Kaikki aloittivat. Puolet jaksoi täyttää testiä
kaksi minuuttia, jonka jälkeen ne ryhtyivät selailemaan kännyköitään. Neljän
minuutin kohdalla Ruuti lähti mitään sanomatta
ulos luokasta. Kysyin siltä,
mutta se ei vastannut mitään. Toiset huusivat, että se menee paskalle. Puolet opiskelijoista näytti pohtivan testin kysymyksiä. Loput nukkuivat,
hälisivät tai piirtelivät
papereihinsa kummallisuuksia
-
Minuutti aikaa jäljellä!
Ruuti tuli takaisin luokkaan. Kesäläinen oli
lopettanut vastaamisensa. Se oli aika
fiksu, mutta sitä ei huvittanut. Sen vierellä oli insinööripariskunnan tenava, joka
kävi sisäistä kriisiään, etsi paikkaansa ja oli pihalla, kun keskimääräiset geenit eivät olleet sitä siunanneet kovin paljoa.
-
Vittu, neekerit on niin tyhmiä, että ne ei osais
tämmöiseen testiin vastata mitään?
-
Mitä vittua meille teetetään tämmöisiä testejä?
-
Mitä me tehdään seuraavaksi?
Sanoin, että takastamme testin
tuloksen ja jokainen voi päätellä tuloksesta
oman älykkyystasonsa, noin suurin
piirtein. Kun kerroin oikeita
vastauksia, mölinä yltyi. Eturivin pojat
olivat huomanneet olevansa keskivertokansalaisia.
Monet mölyjoukoista olivat saaneet hyviä arvosanoja, joten ne käsittivät sen niin, että en voi nyt niitä vähempää kiinnostaa, vittu, kun me ollaan jo älykkäitä ja älykkäät saa sanoa ja
tehdä mitä vaan.
Luokasta huudettiin juutalaisten tyhmyydestä. Ajattelin, että
provot olivat nyt sekoittaneet asiat. Huudettiin lisää. Huusin päälle ja kysyin mitä sellaiselle saksanjuutalaiselle kuin Albert Einstein olisivat tehneet, jos olisivat eläneet silloin kun heidän arvomaailmaansa oikein hehkutettiin.
- Juutalaiset on tyhmiä.
Tilanne näytti absurdilta. Ne olivat kitanneet itsensä täyteen energiajuomaa. Nyt ei ole mitään mahdollisuutta hillitä niitä. Yritin kuitenkin vielä.
- Juuri tänä päivänä vuonna 1955 Albert Einstein kuoli
Se tieto sai ne riemuihinsa. Ne olivat unohtaneet somalit ja neekerit. Muutama huusi vielä ovella olevasta ruuhkasta kuolemaa ja tappamista. Olin onnellinen. Tällä kertaa kukaan ei mennyt yksityiskohtiin. Niitä kiinnosti nyt vapaa-aika ja sen pituus.
Pari testeissä huonosti menestynyttä kysyi minulta, koska tullaan välitunnilta takaisin. Sanoin, että kymmentä vaille. Ne kaverit olivat kysyneet samaa syksystä asti jokaisen oppitunnin jälkeen. Ajattelin, että olisin onnellinen, jos ne kolmessa vuodessa oppisivat välitunnin pituuden. Ne voisi sitten päästää hyvillä mielin työelämään, sillä ne osaisivat pitää aina 45 minuutin perästä välitunnin ja välitunnilla ne veisaisivat älykännyköistään halullisten sielujen hengellisiä lauluja.
- Juutalaiset on tyhmiä.
Tilanne näytti absurdilta. Ne olivat kitanneet itsensä täyteen energiajuomaa. Nyt ei ole mitään mahdollisuutta hillitä niitä. Yritin kuitenkin vielä.
- Juuri tänä päivänä vuonna 1955 Albert Einstein kuoli
Se tieto sai ne riemuihinsa. Ne olivat unohtaneet somalit ja neekerit. Muutama huusi vielä ovella olevasta ruuhkasta kuolemaa ja tappamista. Olin onnellinen. Tällä kertaa kukaan ei mennyt yksityiskohtiin. Niitä kiinnosti nyt vapaa-aika ja sen pituus.
Pari testeissä huonosti menestynyttä kysyi minulta, koska tullaan välitunnilta takaisin. Sanoin, että kymmentä vaille. Ne kaverit olivat kysyneet samaa syksystä asti jokaisen oppitunnin jälkeen. Ajattelin, että olisin onnellinen, jos ne kolmessa vuodessa oppisivat välitunnin pituuden. Ne voisi sitten päästää hyvillä mielin työelämään, sillä ne osaisivat pitää aina 45 minuutin perästä välitunnin ja välitunnilla ne veisaisivat älykännyköistään halullisten sielujen hengellisiä lauluja.
jr
VastaaPoistahäistä sitten suomalaisen laatutyön tekijöitä!
Auttaskohan jos näille mensalaisillesi määrättäs kiky?
En uskaltanut edes iahn kaikkea kirjoittaa, mitä kuulin. Olis tullut reissu leivättömän pöydän ääreen minulle ja virkauran lopuksi mojovat sakot. Vihapuheen raja on nykyään sangen matala.
VastaaPoistaJa jos menet huomauttamaan, niin sanovat niin kuin jääkiekkoväkivallasta, että ihan koodin mukaista toimintaa. Normipäivä.
Tai... voiskohan taiteilijan vapaudella kertoa ihan totuuden siitä, mitä nuoriso suustaan päästää. Mie kerään rohkeutta ja lähden eläkepäivän kunniaksi hierontaan.